Katariina Lahti – onnekas oman tiensä kulkija

Ajamme Turunväylää pitkin kohti Paraista: minä ratissa, takapenkillä 11-vuotias tyttäreni Abie-Kaisa, 6-vuotias poikani Carlos ja 3-vuotias koiramme Nelson.  Tyttäreni Abie-Kaisa toteaa ajaessani: “Äiti: sinä ja Kaisa näytätte ihan sisaruksilta.”  Sukulaisiahan sitä ollaan.  Kaisa tai Katariina Lahti kuten hänet yleisemmin tunnetaan on ehdottomasti paitsi coolein sukulaisistani – myös coolein tuntemani nainen.  Kaunis, ikinuori, lahjakas – vahva oman tiensä kulkija.  Tämän vuoksi halusin kertoa hänen tarinastaan.  Halusin tietää, miten hän on saavuttanut unelma-ammattinsa ohjaajana.  

 

Saavumme perille Kirjalaan.  Maisema on hulppea.  Kaisa onkin jo pihalla punainen takki ja kumisaappaat päällä.  Kiharat hiukset – aina harkitun huolettomasti ja naisellisesti laitettuna, korkeilla poskipäillä lepää persoonalliset, hyvällä maulla valitut silmälasit.  Hän vastaanottaa meidät lämpimästi kotiinsa – kuten aina.  Kaisa on valmistanut itse keräämistään männynleppärouskuista tehtyä keittoa – erinomaista!  Täällä lepää mieli ja keho.

sienikeitto
Kaisan tekemää sienikeittoa männynleppärouskuista. Nam!

Kuulumiset vaihdetaan lämpimän keiton ja tuoreen leivän ääressä – sitten sienimetsään, joka löytyy heti ovesta ulos astuttaessa!  Tämähän tekee stadilaisen sienestäjän vallan kateelliseksi!!  Vedän keuhkot täyteen raikasta metsäilmaa – kyllä täällä voisi asua!

 

 

sienimetsällä
Sienimetsällä Kaisa, tyttäreni Abie-Kaisa 11v ja poikani Carlos 6v.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kärpässieni

 

Palaamme Kaisan luokse kiitettävän saaliin kanssa.  Haastattelen häntä siivotessamme löytämämme voitatit, männynleppärouskut ja mesisienet.

 

Milloin tiesit haluavasi ohjaajaksi?

Katariina vastaa oitis, sekuntiakaan epäröimättä:  “ Kaksi vuotiaana.  Olin lapsinäyttelijä ja lausuin runoja, taipumukseni taiteisiin oli selvää jo tuolloin.  Huomasin kuitenkin pian ettei näytteleminen ollut minua varten.  Silti näyttämötaide kiinnosti, joten teini-iässä perustin oman teiniteatteriryhmän, jonka näytelmiä ohjasin.  Pääsin Teatterikorkeaan ensi yrittämällä 19-vuotiaana.  Valmistuin 23-vuotiaana, jolloin oli aika ansaita elanto itsenäisesti.  Se ei ollut helppoa nuorelle naisohjaajalle.“

 

Katariina kuitenkin jatkoi opintojaan Taideteollisessa korkeakoulussa tv-  ja elokuvalinjalla.

 

Pian opintojen päätyttyä Katariinalle tarjoutui tilaisuus ohjata elokuva Riitta Rautoman ja Heikki Partasen kanssa.  Elokuvan nimi oli Antti Puuhaara, jonka ohjauksesta Katariina voitti Jussi-palkinnon.  Katariina piti paljon elokuvaohjauksesta, mutta rahoituksen saaminen saattoi kestää vuosia, minkä vuoksi Kaisa siirtyi ohjaamaan teatterin puolelle.  

Miten sait ensimmäiset toimeksiantosi?

Ensimmäiset työt sain hyvät arvostelut saaneiden, Teatterikorkeakoulussa tekemieni lopputöiden ansiosta.  Lopputöitä tehdessä pääsi myös luomaan verkostoa.  

 

Oliko elokuvan Antti Puuhaara ansiota että urasi sai niin vahvan alun?

Ei oikeastaan.  Paljon merkityksellisempää olivat ensimmäiset teatterikeikkani Ruotsissa.  Eräällä luleålaisella näyttelijällä oli kesämökki Turun saaristossa ja Esko Saarinen oli tämän naapurina.  Esko oli kertonut tälle näyttelijälle että “Teatterikoulusta on valmistunut semmonen mimmi.”  [Kaisa nauraa]. Sinne sitten pääsin ohjaamaan teatterinäytelmää ja se oli urani kannalta selkeä vedenjakaja.  Pääsin nimittäin jatkamaan samassa teatterissa työskentelyä neljän näytelmän parissa.  Tämä antoi minulle mahdollisuuden kehittyä.  Onnekseni työni Luleåssa kiinnittivät myös Dagens nyheterin ja Huvudstadsbladetin arvostelijoiden huomion.

 

Sienet tirisevät pannulla lasten leikkiessä koiran kanssa.  Mieltäni vaivaavat edelleen kysymykset: Miten tietää mitä haluaa?  Miten saavuttaa haaveensa, unelma-ammattinsa?  Kaisahan ilmoitti heti alkuun kaiken olleen enemmän tai vähemmän selvää jo alle kouluikäisenä – kadehdittavaa!  Entä me muut?!

 

Kaisa valottaa valintaansa vielä: “ Taiteilijan uraa ei voi suositella kenellekään.  Se on äärimmäisen rankkaa eikä siinä menesty ellei ole edellytyksiä.  Taiteilijan ura valitsee sinut, ei päinvastoin.  Ammatti edellytykset eivät ole tietoisia valintoja.  Harjoittelunkin perustalla on luontainen taipumus.  Epävarmuus on osa taiteilijan elämää, mikä vaatii henkistä kanttia.”  Kaisa vertaa taiteilijan elämää tässä suhteessa yrittäjän elämään.  Hänen mukaansa myöskään yrittäjäksi ryhtymistä ei voi edellyttää ihmiseltä jos edellytyksiä siihen ei ole.  Jos  Kaisalla olisi lapsi, hän rohkaisisi lastansa “seuraamaan tähteään.”

 

Mainitsit aiemmin että pidit kovasti elokuvien ohjaamisesta ja siirryit ikään kuin pakosta teatterin puolelle, josta sittemmin olet keskittynyt oopperoihin.  Onko sinulla käynyt mielessä kokeilla elokuvaohjaamista uudestaan?

 

No ei varsinaisesti.  Teen oopperoita nykyään, mikä on varsin rankkaa.  Lisäksi teknologia on muuttunut paljon, joten elokuvien ohjaaminen vaatisi varmasti uudelleen kouluttautumista.

 

Mikä on parasta työssäsi?

 

Suunnitteluvaihe, jolloin kaikki on mahdollista – vain mielikuvitus on rajana.  Käsikirjoituksen pohjalta mietin, mistä juttu kertoo, mitä teemoja teos käsittelee ja keitä henkilöitä teoksessa on.  Taustatutkimus pitää sisällään paljon lukemista muun muassa historiasta.

 

Nyt työstän Tituksen Lempeys -teosta, joka sijoittuu antiikin Roomaan.  Suunnittelen matkaa Roomaan.  Suunnitteluvaihe on pisin vaihe oopperan tekemisessä  – se voi kestää parikin vuotta.  Itse harjoitteluvaihe on kallista ja toteutetaan hyvin intensiivisesti muutamien viikkojen sisällä.

Miten palkitset itsesi projektin valmistuttua?

 

Olen yleensä niin poikki etten paljoa palkitse, mutta jos jotenkin, niin usein se on ulkomaanmatka.  Useimmiten ravaan Beninin, Berliinin ja Savonlinnan väliä, mutta haluaisin vielä nähdä muun muassa Kiinan, Australian, Uuden-Seelannin ja Islannin.  Käymistäni Aasian maista olen pitänyt erityisesti Sri Lankasta.

Katariina Lahden koti Kirjalassa
Oma koti kullan kallis. Kuva: Katariina Lahti.

Katariina Lahden koti

 

 

 

 

Kuva: Katariina Lahti

Katariina viihtyy Beninissä.  Siellä ei ole länsimaista existentialista angstia, vaikka riittää sielläkin ihmissuhde draamaa.

Katariina Lahden koti Beninissä
Afrikan koti: La Patience eli Villa Kärsivällisyys. Kuva: Katariina Lahti

Onko sinulla ns. lempiteosta?

Madame Butterfly
Madama Butterfly, Tampereen ooppera, Tampere-talo, Ohjaus Katariina Lahti, Valokuva Petri Nuutinen 2013

Läheisimmät teokset liittyvät usein elämäni miehiin ja oman elämän tärkeisiin  tapahtumiin ja vaiheisiin.  Avioeroani käsittelin Puccinin Madame Butterflyta ohjatessa.  Taiteilija voi työskennellä vain oman elämänsä ja omien kokemuksiensa kautta ja mahdollisuus niiden käsittelyyn työssä on positiivisen terapeuttista.

 

 

 

Kaiken kanssa -kastikeKaisa käyttää osan keräämistämme sienistä beniniläisen Kaiken kanssa -kastikkeeseen, johon hän heittää Beninissä kasvavasta, omasta palmustaan, tekemäänsä kookosöljyä.  

 

Kaiken kanssa -kastike on nimensä veroinen.  Intensiivisen maukas tomaattipohjainen kastike, joka tosiaan toimii kaiken kanssa!

 

Ainekset:

1-2 dl kookosöljyä

1-2 prk tomaattipuree

Iso sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

Pala inkivääriä

1-3 vahvaa chiliä

                                                                                   tomaattia

                                                                                   mustaa pippuria

                                                                                   suolaa

                                                                                   fondia (voimakas)

                                                                                   yrttejä oman maun mukaan

 

Valmistus:

Kuumaan kookosöljyyn sekoitetaan tomaattipuree.  Samaan pataan sekoitetaan pikottu sipuli, valkosipuli ja inkivääri sekä tuore tomaatti pieninä paloina, lopuksi mausteet.  Fondi valitaan sen perusteella, minkä kanssa kastike syödään.  Annetaan hautua.  Vettä voi lisätä tarpeen mukaan mutta kastikkeen on tarkoitus jäädä paksuhkoksi.  Kastike on vahva, mutta hyvä!

 

Kaisa: Mikä sinusta olisi tullut jos et olisi ohjaaja?

Katariina lahti kuvataidekurssilla
Kuva otettu Katariina Lahden kuvataidekurssilta.

“Olisin varmaan kuvataiteilija.”  Hetken pohdittuaan Kaisa kuitenkin arvelee että hän olisi ollut vain keskinkertainen kuvataiteilija, mikä olisi hänen mielestään ollut kauheaa.  Niinpä hän pohtiikin että hänestä olisi voinut tulla myös graafinen suunnittelija.  Tietokonegrafiikka kiinnostaa häntä paljon.

 

Kaisan luona on aina yhtä mukavaa: kiva, rento fiilis, hyvä ruoka, mielenkiintoiset jutut ja koti, joka tuntuu pursuavan taidetta ja tarinoita.  Minulla on harvoin näin kodikas olo kotini ulkopuolella, vaikka reissaaja olenkin.  Lapsetkaan eivät halua palata kotiin.  Ainut, joka on iloinen kotiinpaluusta on koiramme Nelson.  Kahden asuinkerroksen erottavat, kapeat kierreportaat, ovat aiheuttaneet hänelle päänvaivaa – paimenkoira kun on.

 

Aina on seuraava kerta.  Lähden täältä yhtä inspiroituneena kuin aina ennenkin.  Vannoen itselleni että otan taas hitusen Kaisaa mukanani.  Jospa saisin ympättyä omaan kiireiseen lapsiperheen arkeeni hieman enemmän luovuutta ja itseni toteuttamista!

Katariina Lahden kotona

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *